Jonnan lähtötilanne
Jonna otti minuun yhteyttä alkusyksystä. Hän tekee lyhyitä opetusvideoita ja oli äänittänyt ensimmäiset jaksot olohuoneensa nurkassa, pöydän ääressä, jonka takana oli iso ikkuna ja vastapäätä tyhjä valkoinen seinä. Mikrofoni oli hyvä ja tasot kunnossa, mutta jokainen lause kuulosti siltä kuin se olisi sanottu kylpyhuoneessa. Hän oli jo harkinnut kalliiden vaahtomuovipaneelien tilaamista koko seinän peittämiseksi.
Pyysin häntä ensin lähettämään minulle kymmenen sekunnin pätkän, jossa hän puhuu normaalisti ja sen jälkeen taputtaa kerran käsiään. Taputus kertoi enemmän kuin puhe: kaiku jäi soimaan selvästi kuuluvana hännänä. Se on nopea ja ilmainen tapa kuulla, onko huoneessa heijastuksia, ja sen jälkeen oli selvää, mistä lähdettäisiin liikkeelle.
Heijastukset kuultiin ennen kuin mitään ostettiin
Kävimme Jonnan kanssa videopuhelussa huoneen läpi. Pyysin häntä kävelemään pöydän ääreltä seinää kohti taputtaen ja kuuntelemaan, missä kohdassa ääni muuttuu kirkkaammaksi ja kovemmaksi. Ikkunan ja valkoisen seinän välissä oli selvästi kohta, jossa ääni pomppasi edestakaisin. Sama ilmiö toistui, kun hän puhui kasvot ikkunaa kohti.
Tämä on se taito, jota opetamme ensimmäisenä: ennen kuin muutat huonetta, opettele kuulemaan se. Jonna sanoi yllättyneensä, kuinka erilaiselta oma huone kuulostaa, kun siihen kiinnittää huomiota. Hän oli asunut tilassa kaksi vuotta eikä ollut koskaan tullut ajatelleeksi sen ääntä.
- Taputa käsiä ja kuuntele, kuinka kauan kaiku jää soimaan
- Kävele huoneessa puhuen ja huomaa, missä ääni muuttuu kovemmaksi
- Äänitä lyhyt koe ja kuuntele se kuulokkeilla
Pienet muutokset, joilla oli suuri vaikutus
Ensimmäinen muutos oli suunnan vaihto. Jonna käänsi pöydän niin, että hän puhui huoneen pitkää sivua kohti, ei ikkunaa vasten. Toinen muutos oli paksu villahuopa, jonka hän ripusti puhuessaan taakseen vastapäisen valkoisen seinän eteen. Kolmanneksi hän siirsi kirjahyllyn mikrofonin taakse, jolloin eri mittaiset kirjat hajottivat heijastuksia.
Nämä eivät maksaneet käytännössä mitään. Huovan Jonna löysi kaapistaan ja kirjahylly oli jo huoneessa. Uuden taputustestin jälkeen hänen oma kommenttinsa oli, että kaiun häntä oli lyhentynyt reilusti ja puhe kuulosti tiiviimmältä ja lähempää. Täydellistä se ei ollut, mutta kuulijalle ero oli selvä.
Mikrofonin paikka auttoi loppuun asti
Heijastuksia vähennettyään Jonna oli silti sitä mieltä, että ääni oli hieman ontto. Katsoimme mikrofonin sijaintia: hän äänitti noin puolen metrin päästä ja mikrofoni osoitti suoraan pöydän kovaa pintaa vasten. Pöydän pinta heijasti puheen takaisin mikrofoniin lyhyellä viiveellä. Siirsimme mikrofonin lähemmäs suuta ja nostimme sen hieman pöytää ylemmäs.
Pöydälle Jonna levitti paksun hiirimaton kokoisen huovan. Lähempänä oleva mikrofoni kuulee enemmän puhetta ja vähemmän huonetta, joten heijastusten osuus pieneni entisestään. Tässä näkyy hyvin, miten huoneen ja mikrofonin asettelu toimivat yhdessä, vaikka käsittelemme ne opetuksessa eri moduuleissa.
- Mikrofoni lähemmäs suuta, korvien korkeudelle tai hieman ylemmäs
- Kova pöytäpinta peitetään pehmeällä materiaalilla
- Tarkista tulos aina kuulokkeilla ennen varsinaista äänitystä
Mitä Jonna sanoi lopputuloksesta
Viikon kuluttua Jonna lähetti uuden näytteen. Hän oli äänittänyt saman kappaleen kuin ensimmäisellä kerralla, ja ero kuului ilman vertailua. Kaiku oli lähes poissa, ja ääni kuulosti rauhalliselta ja selkeältä. Hän kertoi, että katsojilta oli tullut ensimmäistä kertaa palautetta siitä, että ääni on miellyttävä kuunnella.
Paneeleja hän ei ostanut. Hän päätti harkita niitä vasta myöhemmin, jos huone tuntuu edelleen puuttuvan jotain. Se on mielestäni oikea tapa edetä: tee ensin ilmaiset muutokset, kuuntele tulos ja osta vasta sitten, jos jokin vielä häiritsee. Näin raha menee siihen, mitä oikeasti tarvitaan.
Mitä Jonnan tapauksesta voi oppia
Jonnan huone ei ollut huono, se oli tavallinen. Useimmat kodin tilat ovat kovia pintoja täynnä, ja ihmisen korva tottuu niihin nopeasti. Siksi ensimmäinen askel on aina kuunteleminen: taputus, kävely, lyhyt koeäänitys ja huolellinen kuuntelu kuulokkeilla.
Seuraavaksi etsit suurimmat heijastavat pinnat, erityisesti puhujan edessä ja takana, ja pehmennät niitä sillä, mitä talosta löytyy: huovilla, verhoilla, kirjahyllyllä, sohvatyynyillä. Lopuksi tarkistat mikrofonin paikan. Jos haluat harjoitella samaa omassa tilassasi, ensimmäinen moduulimme käy läpi nämä vaiheet esimerkkeineen ja kuuntelutehtävineen.
Jonnan tapaus muistuttaa, että parempi puheääni ei vaadi remonttia. Riittää, kun opit kuulemaan huoneen heijastukset, siirrät muutaman esineen ja tarkistat mikrofonin paikan. Kokeile samaa taputustestiä omassa tilassasi tämän syksyn aikana ja kuuntele rauhassa, mitä kuulet. Pienet muutokset kannattaa tehdä yksi kerrallaan, jotta huomaat, mikä niistä auttoi eniten.
